Sinn 903 ja Breitling Navitimer – miksi ne muistuttavat toisiaan?

Sinn 903:n ja Breitling Navitimerin yhdennäköisyys herättää helposti kysymyksen: onko Sinn yksinkertaisesti kopioinut yhden kellohistorian tunnetuimmista lentäjäkronografeista?

Vastaus löytyy 1970-luvun lopun sveitsiläisestä kellokriisistä. Sinn 903:n yhteys Navitimeriin ei perustu pelkkään ulkonäön jäljittelyyn, vaan mallien välillä on todellinen historiallinen yhteys.

Navitimer syntyi lentäjien työkaluksi

Breitling esitteli Navitimerin vuonna 1952. Willy Breitling kehitti kellon lentäjille yhteistyössä Aircraft Owners and Pilots Associationin eli AOPA:n kanssa.

Navitimerin tunnusmerkiksi muodostui kellotaulua ympäröivä pyöreä laskutikku. Sen avulla pystyi tekemään esimerkiksi nopeuteen, matkaan, lentoaikaan ja polttoaineenkulutukseen liittyviä laskutoimituksia.

Nimi Navitimer yhdistääkin sanat navigation ja timer. Mallista tuli yksi Breitlingin tunnetuimmista kelloista, ja sen perusilme on säilynyt tunnistettavana yli seitsemän vuosikymmenen ajan.

Mitä tapahtui Breitlingille vuonna 1979?

1970-luvun kvartsikriisi koetteli voimakkaasti sveitsiläistä mekaanista kelloteollisuutta. Myös Breitling joutui vaikeuksiin, ja Willy Breitling alkoi myydä yrityksen omaisuutta vuonna 1979.

Breitlingin nimi ja tavaramerkit siirtyivät Ernest Schneiderille, jonka johdolla Breitling jatkoi myöhemmin toimintaansa.

Navitimeriin liittyvää varastoa, osia, työkaluja ja suunnitteluoikeuksia päätyi samalla muille kelloyrityksille. Helmut Sinn hankki Navitimerin 806- ja 809-malleihin liittyviä oikeuksia ja tuotanto-omaisuutta. Myös sveitsiläinen Ollech & Wajs hankki Breitlingiltä osia ja jatkoi samantyyppisten navigointikronografien valmistamista Aviation-nimellä.

Tästä historiallisesta tilanteesta syntyi pohja Sinn 903 -mallille.

Sinn 903 ei siis syntynyt tavallisena kopiona

Sinn alkoi valmistaa omaa navigointikronografiaan 903-mallinumerolla. Ulkonäössä säilyivät Navitimerista tutut piirteet: tiheästi merkitty kellotaulu, kronografin aputaulut ja pyöreä laskutikku.

Siksi mallien samankaltaisuus on todellinen eikä sattumaa. Sinnillä oli kuitenkin historiallinen ja kaupallinen peruste valmistaa oma versionsa tästä rakenteesta.

Breitling jatkoi myöhemmin Navitimerin valmistamista omalla nimellään, kun taas Sinn kehitti 903-sarjaa omana navigointikronografinaan.

Laskutikku yhdistää edelleen molempia kelloja

Sinn 903:n ja Navitimerin tunnistettavin yhteinen piirre on pyöreä laskutikku eli slide rule.

Logaritmisten asteikkojen avulla voidaan tehdä esimerkiksi kerto- ja jakolaskuja, suhteiden laskentaa sekä erilaisia yksikkömuunnoksia. Ilmailussa samaa periaatetta on käytetty esimerkiksi lentomatkan, nopeuden ja polttoaineenkulutuksen laskemiseen.

Nykyaikaisessa lentokoneessa tällaiset laskutoimitukset tehdään luonnollisesti elektronisesti, mutta laskutikku on edelleen toimiva mekaaninen ominaisuus ja olennainen osa molempien mallien identiteettiä.

903 on muuttunut vuosikymmenten aikana

Sinn ei ole pitänyt 903:a teknisesti muuttumattomana. Koneistot ja kuoren rakenne ovat vaihtuneet vuosien varrella, vaikka navigointikronografin perusilme on säilynyt.

Vanhemmissa 903-versioissa laskukehää säädettiin kello kymmenen kohdalla olevalla erillisellä kruunulla. Nykyisessä sukupolvessa Sinn suunnitteli kuoren uudelleen niin, että laskukehää voidaan käyttää suoraan kuoren ulkoreunasta.

Samalla vesitiiviyttä parannettiin merkittävästi.

Nykyinen Sinn 903 St II

Nykyisen teräksisen 903 St II -sukupolven kuoren halkaisija on 41 millimetriä ja paksuus 14,5 millimetriä.

Kellossa käytetään automaattista La Joux-Perret L110 -kronografikoneistoa. Koneistossa on tolpparellikronografi, 28 800 puolivärähdyksen tuntitaajuus ja vähintään 60 tunnin käyntivara.

Etulasi ja läpinäkyvä takakansi ovat safiirilasia. Kello täyttää DIN 8310 -standardin mukaiset vesitiiviysvaatimukset ja kestää 20 barin paineen. Koneisto on myös magneettisuojattu DIN 8309 -standardin mukaisesti.

Miten Sinn 903 ja Breitling Navitimer eroavat nykyään?

Historiallinen yhteys näkyy edelleen vahvasti ulkoasussa, mutta nykyiset kellot ovat teknisesti eri tuotteita.

Esimerkiksi teräksinen Sinn 903 St II ja Breitling Navitimer B01 Chronograph 41 ovat molemmat halkaisijaltaan 41 millimetriä, mutta niiden koneistot ja kuorirakenteet ovat erilaiset.

• Sinn 903 St II käyttää La Joux-Perret L110 -automaattikronografia ja sen käyntivara on vähintään 60 tuntia.
• Breitling Navitimer B01 Chronograph 41 käyttää Breitling Manufacture Caliber 01 -koneistoa ja sen käyntivara on noin 70 tuntia.
• Sinn 903 St II:n vesitiiviys on 20 bar eli 200 metriä.
• Navitimer B01 Chronograph 41:n vesitiiviys on 3 bar eli 30 metriä.
• Molemmissa on kronografi ja pyöreä laskutikku, mutta niiden tekninen toteutus ja yksityiskohdat ovat kehittyneet eri suuntiin.

Vertailussa kannattaa huomioida, että sekä Sinnin että Breitlingin mallistot muuttuvat. Tekniset tiedot on siksi aina hyvä tarkistaa juuri siitä viitenumerosta, jota harkitsee.

Sama lähtökohta, kaksi eri kellomallistoa

Sinn 903:n kiinnostavuus perustuu osittain juuri sen epätavalliseen historiaan. Se näyttää Navitimerilta hyvästä syystä: molempien taustalla on sama navigointikronografin rakenne ja 1970-luvun lopulla tapahtunut Breitlingin tuotanto-omaisuuden myynti.

Yli neljä vuosikymmentä myöhemmin 903 on kuitenkin myös selvästi Sinnin oma malli. Valmistaja on muuttanut kuoren rakennetta, koneistoja, vesitiiviyttä ja muita teknisiä ominaisuuksia samalla, kun alkuperäinen laskutikkukronografin perusidea on säilynyt.

Jos haluat tutustua tämänhetkisiin malleihin, katso Salkarin Sinn-kellojen valikoima.