Mikä on synteettinen eli laboratoriossa kasvatettu timantti?

Laboratoriossa kasvatettu timantti eli synteettinen timantti on timantti, joka kasvatetaan teknisessä prosessissa luonnossa muodostumisen sijaan. Sillä on olennaisesti sama kemiallinen koostumus, kiderakenne sekä optiset ja fysikaaliset ominaisuudet kuin luonnontimantilla.

Laboratoriotimanttia ei siis pidä sekoittaa timanttijäljitelmiin, kuten kuutiolliseen zirkoniaan tai moissaniittiin. Ne voivat muistuttaa timanttia ulkonäöltään, mutta ovat eri materiaaleja.

Laboratoriossa kasvatetuista timanteista käytetään myös nimityksiä lab-grown diamond, laboratoriotimantti ja synteettinen timantti. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten niitä valmistetaan, miten ne eroavat luonnontimanteista ja kuinka timantin alkuperä voidaan tunnistaa.

Mistä timantti koostuu?

Timantti koostuu hiilestä. Sen kemiallinen merkki on C, kuten muillakin alkuainehiilen muodoilla, mutta timantissa hiiliatomit ovat järjestäytyneet erittäin tiiviiksi kolmiulotteiseksi kiderakenteeksi.

Tämä rakenne antaa timantille sen tunnetun kovuuden ja monet muut ominaisuudet. Sama perusrakenne löytyy sekä luonnontimantista että laboratoriossa kasvatetusta timantista.

Niiden merkittävin ero ei siis ole siinä, mistä aineesta kivi koostuu, vaan siinä, missä ja miten se on muodostunut.

Miten laboratoriotimantti valmistetaan?

Laboratoriossa kasvatettuja timantteja tuotetaan pääasiassa kahdella menetelmällä: HPHT- ja CVD-menetelmällä. Molemmissa uuden timanttikiteen kasvatus alkaa pienestä timanttisiemenestä.

HPHT – korkea paine ja korkea lämpötila

HPHT tulee sanoista High Pressure, High Temperature. Menetelmässä käytetään hyvin korkeaa painetta ja lämpötilaa.

Kasvatuskammiossa on timanttisiemen, hiilen lähde ja metalliseos, jonka avulla hiili siirtyy siemenen pinnalle. Hiili kiteytyy vähitellen timantiksi.

Menetelmä jäljittelee osaa niistä olosuhteista, joissa luonnontimantteja muodostuu maan sisällä, vaikka laboratorioprosessi ja luonnollinen geologinen synty eivät ole samoja asioita.

CVD – timantti kasvaa hiiltä sisältävästä kaasusta

CVD tulee sanoista Chemical Vapor Deposition. Menetelmässä timanttisiemen asetetaan kasvatuskammioon, jossa käytetään hiiltä sisältävää kaasuseosta.

Kaasu aktivoidaan niin, että siitä vapautuu hiiliatomeja. Ne kerrostuvat vähitellen timanttisiemenen pinnalle ja muodostavat kasvavan timanttikiteen.

Sekä HPHT- että CVD-menetelmillä voidaan nykyään tuottaa korukäyttöön soveltuvia timantteja.

Milloin ensimmäiset laboratoriossa kasvatetut timantit valmistettiin?

Timantin valmistamista yritettiin jo 1800-luvulla, mutta onnistuneita menetelmiä kehitettiin vasta 1900-luvulla.

Ruotsalainen ASEA onnistui kasvattamaan HPHT-timanttia vuonna 1953, mutta tulosta ei tuolloin julkaistu. General Electric onnistui itsenäisesti tuottamaan timantteja vuonna 1954 ja julkisti menetelmän myöhemmin.

Ensimmäiset tuotteet olivat pääasiassa teollisuuskäyttöön tarkoitettuja pieniä timantteja. Korukäyttöön sopivia laboratoriossa kasvatettuja timantteja kehitettiin myöhemmin, ja niiden kaupallinen saatavuus kasvoi erityisesti seuraavina vuosikymmeninä.

Laboratoriotimantti vai luonnontimantti – mikä niiden ero on?

Luonnontimantti muodostuu luonnollisissa geologisissa prosesseissa syvällä maan sisällä. Laboratoriossa kasvatettu timantti puolestaan syntyy ihmisen hallitsemassa HPHT- tai CVD-prosessissa.

Kun valmis kivi on hiottu, niiden ulkonäkö voi olla hyvin samanlainen. Molemmat ovat timantteja ja molemmissa voidaan arvioida esimerkiksi karaattipainoa, hiontaa, väriä ja puhtautta.

Kasvuolosuhteet jättävät kiviin kuitenkin erilaisia rakenteellisia piirteitä. Gemologinen laboratorio voi näiden ominaisuuksien ja tarkoitukseen kehitettyjen tutkimuslaitteiden avulla määrittää, onko timantti luonnollista vai laboratoriossa kasvatettua alkuperää.

Onko laboratoriotimantti oikea timantti?

Kyllä, laboratoriossa kasvatettu timantti on materiaaliltaan timantti. Siksi ilmaisu “oikea timantti” voi olla hieman harhaanjohtava, jos sillä tarkoitetaan laboratoriotimantin vastakohtaa.

Täsmällisempiä termejä ovat luonnontimantti ja laboratoriossa kasvatettu timantti. Molemmat ovat timantteja, mutta niiden alkuperä on erilainen.

Sen sijaan esimerkiksi kuutiollinen zirkonia ei ole timantti, vaikka sitä voidaan käyttää timanttia muistuttavana korukivenä.

Mistä tunnistaa aidon timantin?

Jos tarkoituksena on selvittää, onko kivi ylipäätään timantti vai esimerkiksi timanttijäljitelmä, gemologi voi käyttää erilaisia tutkimusmenetelmiä ja mittalaitteita.

Luonnontimantin ja laboratoriossa kasvatetun timantin erottaminen toisistaan on vaikeampaa. Niitä ei yleensä voi luotettavasti erottaa toisistaan paljaalla silmällä, eikä tavallinen vanhemman tyyppinen timanttitesteri välttämättä kerro timantin alkuperää.

Varma tunnistus perustuu gemologiseen tutkimukseen. Laboratorioissa tutkitaan muun muassa timantin kasvurakennetta, fluoresenssia, sulkeumia ja muita ominaisuuksia tarkoitukseen kehitetyillä laitteilla.

Jos timantilla on gemologisen laboratorion raportti, raportin tiedot ja mahdollinen timantin reunukseen tehty lasermerkintä auttavat myös kiven tunnistamisessa.

Miten laboratoriossa kasvatetut timantit luokitellaan?

Laboratoriossa kasvatettuja timantteja voidaan tutkia riippumattomissa gemologisissa laboratorioissa. Tutkimuksessa vahvistetaan timantin laboratoriossa kasvatettu alkuperä ja voidaan arvioida sen laatua.

Arviointitapa riippuu laboratoriosta. Raportista kannattaa tarkistaa ainakin timantin mitat, karaattipaino, hiontaan liittyvät tiedot sekä mitä väri- ja puhtausarvioita kyseinen laboratorio käyttää.

Esimerkiksi IGI tutkii sekä luonnollisia että laboratoriossa kasvatettuja timantteja ja ilmoittaa raportissaan, onko kivi luonnollinen vai laboratoriossa kasvatettu. Laboratoriossa kasvatettuihin IGI:n arvioimiin timantteihin tehdään myös alkuperän ilmaiseva lasermerkintä.

Miksi laboratoriotimantti maksaa usein vähemmän?

Laboratoriossa kasvatettu timantti on yleensä hinnaltaan vastaavan kokoista ja laadultaan samankaltaista luonnontimanttia edullisempi.

Kiinteää prosentuaalista hintaeroa ei kuitenkaan kannata käyttää, sillä timanttien hinnat muuttuvat ja riippuvat esimerkiksi koosta, hionnasta, väristä, puhtaudesta sekä markkinatilanteesta.

Luonnontimanttien tarjonta perustuu luonnossa muodostuneiden kivien louhintaan. Laboratoriossa kasvatettuja timantteja voidaan puolestaan tuottaa lisää teknisen tuotannon avulla, mikä vaikuttaa niiden saatavuuteen ja hinnoitteluun.

Myöskään kummankaan timanttityypin tulevaa jälleenmyyntiarvoa ei kannata pitää varmana pelkästään alkuperän perusteella.

Onko laboratoriotimantti vastuullisempi?

Laboratoriossa kasvatettua timanttia ei voi automaattisesti kutsua ekologiseksi tai vastuulliseksi pelkästään sen valmistustavan vuoksi.

Kasvatusprosessit kuluttavat energiaa, joten ympäristövaikutuksiin vaikuttavat esimerkiksi tuotantomenetelmä, käytetty energia ja tuotantopaikka. Luonnontimantteihin puolestaan liittyvät kaivostoiminnan ja pitkien toimitusketjujen vaikutukset.

Jos vastuullisuus on valinnassa tärkeää, kannattaa selvittää mahdollisimman konkreettisesti, mistä kivi tulee, kuka sen on tuottanut ja mitä valmistaja tai toimittaja pystyy kertomaan tuotannosta ja jäljitettävyydestä. Yleinen “ekologinen timantti” -väite ei yksin kerro näitä asioita.

Laboratoriotimantti sormuksessa

Laboratoriossa kasvatettuja timantteja käytetään nykyään kihla-, vihki- ja muissa timanttisormuksissa samalla tavoin kuin luonnontimantteja. Kiven alkuperän lisäksi sormusta valitessa kannattaa kiinnittää huomiota hiontaan, kokoon, istutukseen, metalliin ja korun rakenteeseen.

Jos haluat nähdä valmiita vaihtoehtoja, tutustu laboratoriotimanttisormuksiin. Timantin ja sormuksen muiden ominaisuuksien vertailuun löydät lisätietoa myös timanttisormuksen osto-oppaasta.

Luonnontimantti vai laboratoriotimantti?

Kumpikaan vaihtoehto ei ole materiaalina “oikeampi” timantti kuin toinen. Valinnassa ratkaisevaa on, mitä itse arvostaa.

Luonnontimantissa olennaista voi olla sen geologinen alkuperä ja luonnollinen harvinaisuus. Laboratoriossa kasvatettu timantti voi puolestaan mahdollistaa suuremman kiven samalla budjetilla.

Molemmissa tapauksissa kannattaa kiinnittää huomiota itse timantin laatuun, hiontaan ja siihen, että alkuperä ilmoitetaan selkeästi. Näin luonnontimanttia ja laboratoriossa kasvatettua timanttia voi vertailla keskenään oikeiden tietojen perusteella.