Tapio Wirkkala – suomalaisen muotoilun mestari

Tapio Wirkkala (1915–1985) oli suomalaisen modernin muotoilun keskeisiä tekijöitä. Hänen työnsä ulottui lasista, puusta ja metallista koruihin, grafiikkaan, teollisiin käyttöesineisiin ja veistoksiin.

Wirkkalalle oli ominaista kyky liikkua käsityön ja sarjatuotannon välillä. Sama suunnittelija saattoi työskennellä yksittäisen taide-esineen, juomalasin, setelin, valaisimen tai teollisesti valmistettavan pakkauksen parissa.

Kuka Tapio Wirkkala oli?

Tapio Wirkkala syntyi vuonna 1915 ja kuoli vuonna 1985. Hänen uransa kattoi useita muotoilun ja taiteen aloja, eikä hän rajannut työskentelyään tiettyyn materiaaliin tai esinetyyppiin.

Hän työskenteli useille suomalaisille teollisuusyrityksille sekä kansainvälisesti muun muassa Italiassa ja Saksassa. Hänen tuotannossaan yhdistyivät perinteinen käsityötaito, materiaalien kokeilu ja mahdollisuus valmistaa samaa muotoilua myös teollisesti.

Wirkkalan kansainvälinen maine vahvistui erityisesti 1950-luvulla. Hänen töitään palkittiin Milanon triennaaleissa, ja esimerkiksi Kantarelli-maljakko sai Grand Prix -palkinnon vuoden 1951 triennaalissa.

Suomen luonto näkyi materiaaleissa ja muodoissa

Suomen luonto oli yksi Wirkkalan tärkeistä inspiraation lähteistä. Jää, lumi, lehdet, puu ja veden liike näkyvät eri tavoin hänen lasi-, puu- ja metalliesineissään.

Luontoaihe ei tarkoittanut sitä, että esineet olisivat suoria jäljennöksiä luonnosta. Wirkkala tutki materiaalien ominaisuuksia ja kehitti niiden pohjalta pintoja ja muotoja, jotka muistuttivat esimerkiksi sulavaa jäätä tai puun rakennetta.

Tämä näkyy erityisen selvästi hänen tunnetuimmissa Iittala-töissään.

Kuka suunnitteli Ultima Thulen?

Tapio Wirkkala suunnitteli Iittalalle Ultima Thule -lasisarjan, joka tuli tuotantoon vuonna 1968.

Sarjan tunnusomainen pinta syntyi halusta jäljitellä sulavaa jäätä ja Lapin lumisia maisemia. Wirkkala työskenteli Iittalan lasinpuhaltajien kanssa lähes tuhat tuntia uuden valmistustekniikan kehittämiseksi.

Lasin elävä pinta muodostuu kaiverretuissa muoteissa, joiden avulla sulaan lasiin syntyy jäätä muistuttava rakenne. Ultima Thulesta tuli myös kansainvälisesti näkyvä suomalaisen muotoilun tuote, kun Finnair otti sarjan käyttöön ensimmäisessä luokassa New Yorkin reitillä vuonna 1968.

Kantarelli ja muut tunnetut lasityöt

Ultima Thule ei ollut Wirkkalan ensimmäinen tunnettu lasityö. Hän teki läheistä yhteistyötä Iittalan kanssa jo 1940-luvulta lähtien ja suunnitteli lasitehtaalle suuren määrän sekä taide-esineitä että sarjatuotantoon tarkoitettuja tuotteita.

Yksi varhaisista klassikoista on Kantarelli-maljakko, jonka veistoksellinen muoto toi Wirkkalalle kansainvälistä tunnustusta. Myöhemmin syntyivät esimerkiksi Tapio- ja Ultima Thule -sarjat.

Hän ei tarkastellut lasia pelkästään materiaalina, jolle annetaan ulkoinen muoto. Myös valmistustapa ja lasin käyttäytyminen olivat osa suunnittelua.

Kuka suunnitteli Finlandia-vodkapullon?

Myös alkuperäinen Finlandia-vodkan pullo on Tapio Wirkkalan suunnittelema. Tapio Wirkkala–Rut Bryk -säätiön kokoelmissa Finlandia-suunnitelma ajoitetaan vuoteen 1969.

Pullon tunnetuin ominaisuus oli sen voimakkaasti kuvioitu lasipinta. Jäämäinen rakenne sopi Finlandia-nimeen ja loi pakkaukselle tunnistettavan suomalaisen ilmeen.

Kyseessä on hyvä esimerkki Wirkkalan tavasta soveltaa muotoilua arkiseen teolliseen tuotteeseen. Juomapullo ei ollut vain säiliö, vaan tuotteen identiteettiä rakentava osa.

Wirkkala suunnitteli myös Suomen seteleitä

Tapio Wirkkalan työ näkyi myös suomalaisessa käyttögrafiikassa. Suomen Pankki järjesti vuonna 1946 kilpailun uuden setelisarjan suunnittelusta, ja Wirkkalan ehdotukset valittiin uusien setelien lähtökohdaksi.

Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1949, ja uusi setelisarja otettiin käyttöön vuonna 1955.

Myöhempinä vuosina setelien värejä ja yksityiskohtia muutettiin, joten käytössä olleet setelit etääntyivät vähitellen Wirkkalan alkuperäisistä suunnitelmista. Hänen suunnittelemaansa sarjaa korvaava kokonaan uusi setelisarja tuli käyttöön vuodesta 1986 lähtien.

Setelit osoittavat hyvin Wirkkalan työn mittakaavan: sama suunnittelija työskenteli sekä veistoksellisten taide-esineiden että miljoonien ihmisten päivittäin käyttämän grafiikan parissa.

Puuta, metallia, posliinia ja valaisimia

Vaikka Wirkkala tunnetaan erityisen hyvin lasimuotoilusta, hänen tuotantonsa oli huomattavasti laajempi.

Hän teki vaneriveistoksia ja huonekaluja, suunnitteli hopeaesineitä ja koruja sekä työskenteli posliinin parissa saksalaisen Rosenthalin kanssa. Italiassa hän teki yhteistyötä Muranon Veninin lasitehtaan kanssa 1960-luvulta lähtien.

Myös valaistus kuului hänen työhönsä. Airamin kanssa alkanut yhteistyö johti esimerkiksi WIR-valaisimeen, joka palkittiin Milanon triennaalissa vuonna 1960.

Tapio Wirkkala–Rut Bryk -säätiön kokoelmiin kuuluu tuhansia luonnoksia sekä satoja lasiesineitä, vaneriveistoksia, huonekaluja, hopeaesineitä, teollisia tuotteita, grafiikkaa ja erilaisia kokeiluja.

Käsityö ja teollinen valmistus eivät olleet vastakohtia

Wirkkalan työssä yksi kiinnostavimmista piirteistä oli käsityön ja teollisen valmistuksen yhdistäminen.

Hän saattoi valmistaa itse prototyyppejä ja muotteja, mutta samalla suunnitteli esineitä, joita oli mahdollista valmistaa suurina sarjoina. Teollinen tuotanto ei tarkoittanut hänelle sitä, että materiaalin ominaisuudet tai käsityötaidon merkitys pitäisi unohtaa.

Ultima Thule on tästä hyvä esimerkki. Sarja on teollisesti tuotettu käyttöesine, mutta sen synty vaati uuden valmistustavan kehittämistä yhdessä lasinpuhaltajien kanssa.

Kansainvälinen suomalainen muotoilija

Wirkkalan työ ei jäänyt Suomen rajojen sisälle. Hän työskenteli Suomessa useiden valmistajien kanssa mutta teki projekteja myös Italiassa, Saksassa ja muualla maailmassa.

Veninin Muranon lasitehtaan kanssa alkanut yhteistyö toi hänen tuotantoonsa italialaisen lasin värimaailmaa ja filigraanitekniikkaa. Rosenthalille hän puolestaan suunnitteli posliinia.

Hänen töitään on nykyään museoiden ja kokoelmien hallussa eri puolilla maailmaa. Wirkkalan tuotannon laajuus kertoo samalla siitä, miksi häntä on vaikea määritellä vain lasimuotoilijaksi tai teolliseksi muotoilijaksi.

Tapio Wirkkalan perintö

Tapio Wirkkalan suunnittelemista esineistä monet ovat edelleen tuotannossa tai tunnettuja suomalaisen muotoilun klassikoita. Ultima Thule on ehkä näkyvin esimerkki, mutta hänen kädenjälkensä löytyy myös aterimista, metalliesineistä, grafiikasta, koruista ja lukuisista muista tuotteista.

Wirkkalan merkitys liittyy ennen kaikkea hänen poikkeuksellisen laajaan tapaansa ajatella muotoilua. Materiaali, valmistustapa ja käyttötarkoitus olivat saman suunnitteluprosessin osia riippumatta siitä, oliko lopputuloksena lasi, seteli, pullo tai metalliesine.

Jos haluat tutustua tällä hetkellä saatavilla oleviin esineisiin, katso Salkarin Tapio Wirkkala Design -valikoima.