Salkarin tarina

Aleksanteri III ja hänen vaimonsa Maria Feodorovna perustivat hovin yhteyteen jalometalliteollisuuden ja kutsuivat Pietariin yli 400 kultaseppää, pääasiassa Saksasta. Ensimmäinen Fabergé-muna valmistettiin tsaari Aleksanteri III:lle. Hän oli päättänyt antaa sen vaimolleen keisarinna Maria Feodorovnalle vuonna 1885 mahdollisesti juhlistaakseen 20-vuotispäiväänsä. Seuraava hallitsija Nikolai II (1868–1918) oli Venäjän keisari ja Suomen suurruhtinas vuosina 1894–1917. Nikolai pyrki seuraamaan isänsä, Aleksanteri III:n, jalanjälkiä ja jatkamaan itsevaltaista hallintoa. Heikkotahtoisen hallitsijan aikana valta kuitenkin luisui suuressa määrin neuvonantajille, eritoten munkki Grigori Rasputinille. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Nikolai II joutui luopumaan kruunustaan samana päivänä, kun väliaikainen hallitus muodostettiin. Tsaari eristettiin Siperiaan, Jekaterinburgin kaupunkiin, ja siellä bolševikit ampuivat hänet perheineen 16.7.1918. Romanovien suvun 300-vuotinen valtakausi oli päättynyt.

Isoisoisämme Albert Wilhelm muutti vuonna 1899 Pietarista Viipuriin, Suomen suurruhtinaskuntaan, jossa myös nimemme suomennettiin Salkariksi. Pietarissa arkinen elämä ulkomaalaisille oli muuttunut tuntuvasti Nikolai II:n aikana, ja bolševikit sekä kommunismi saivat yhä enemmän jalansijaa. Viipuri oli alun perin Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Sijaintinsa takia Viipuri (Uiburg) on ollut vilkas kauppapaikka jo 1100-luvulla. Viipuri oli sijaintinsa ja historiansa ansiosta monikulttuurinen kosmopoliittinen kaupunki, jonka kaduilla puhuttiin suomen lisäksi ruotsia, saksaa ja venäjää. Kaikilla pääkielillä oli omat koulut, ja lehtiä painettiin ainakin kolmella eri kielellä: Wiburgs Wochenblatt, Viipurin Sanomat ja Wyborgs Nyheter. Monet kaupungin näkyvimmistä kauppiaista ja teollisuusmiehistä olivat saksankielisiä. Vanhankaupungin läpi kulkeva Katariinankatu oli 1900-luvun alkuvuosiin saakka kaupungin tärkein liikekatu. Liikekadun asemasta alkoi kuitenkin vuosisadan vaihteessa kilpailla Torkkelinkatu, jonka katujulkisivussa matalat puutalot saivat tehdä tilaa suurille kivitaloille. Sen varrelle rakennuttivat uudet konttorinsa Kansallisosakepankki (1901), Suomen Pankki (1910) ja Kauppapankki (1912). Näistä tunnetuin ja vaikutusvaltaisin oli Hackmanin suku, jonka esi-isä oli muuttanut Viipuriin 1790-luvulla. Viipuri oli tähän aikaan Suomen toiseksi suurin kaupunki, jonka asukasluku oli noin 80 000.